Kenelle kellot soivat: Hemingwayn romaani ja sanonta

Suomen kielessä on sanonta, joka pysäyttää miettimään: “kenelle kellot soivat”. Se kuulostaa syvältä, mutta harva tietää, että lauseen juuret ovat 1600-luvun englantilaisessa runossa. Ernest Hemingway tarttui tuohon ajatukseen ja teki siitä romaanin otsikon vuonna 1940. Romaani vie lukijan Espanjan sisällissodan keskelle, jossa Hemingway itse toimi sotakirjeenvaihtajana.

Kirjailija: Ernest Hemingway · Julkaisuvuosi: 1940 · Sijoitus: Espanjan sisällissota · Elokuvavuosi: 1943 · Kustantaja Suomessa: Tammi

Alla oleva taulukko kokoaa keskeiset faktat romaanista ja sen taustasta.

Mistä tulee sanonta ‘Kenelle kellot soivat’?

Sanonta juontaa juurensa englantilaisen runoilijan John Donneen 1600-luvulta peräisin olevaan meditatioon. Donne kirjoitti kuuluisan ajatuksen: “No man is an island” — mikään ihminen ei ole saari. Tämä ajatus tarkoittaa, että jokainen kuolema koskettaa meitä kaikkia, sillä olemme osa ihmiskuntaa.

Hemingway löysi otsikon John Donneen runosta lukemalla Oxford Book of English Verseä. Hän päätti otsikon 21. huhtikuuta 1940, vain noin kuusi kuukautta ennen romaanin julkaisua. Mottoksi tuli suora lainaatti Donneen teoksesta.

John Donneen runon alkuperä

John Donne oli englantilainen runoilija ja teologi, joka eli vuosina 1572–1631. Hänen meditaationsa “Devotions upon Emergent Occasions” sisältää kuuluisan lainauksen, josta Hemingway otti romaaninsa nimen. Donne vertaa kuolemaa kellojen soittoon, joka kutsuu meitä kaikkia muistamaan, että olemme yhtä.

Akateeminen tutkimus Donnesta on laajaa — esimerkiksi JSTOR sisältää 628-sivuisen elämäkerran Oxfordista.

Hemingwayn käyttö romaanissaan

Hemingway sijoitti moton romaanin alkuun kuvastamaan koko teoksen teemaa. Romaani kertoo, miten yksilön kohtalo kietoutuu yhteisön ja sodan mukaan. Jokainen hahmo kantaa vastuuta muista, ja kuolema vaanii kaikkien ympärillä.

Mitä tarkoittaa ‘kenelle kellot soivat’?

Metaforisesti sanonta tarkoittaa, että kuolema ei koske vain yhtä ihmistä, vaan koko yhteisöä. Kun kello soi jollekulle, se soi myös sinulle, sillä olemme kaikki osa samaa ihmiskuntaa. Tämä ajatus on romaanin ydin.

Metafora kuolemasta ja yhteisestä kohtalosta

Donne kirjoitti, että kuolema on väistämätön osa elämää, ja sen soitto muistuttaa meitä siitä, että emme ole yksin. Hemingway vei tämän ajatuksen sotakontekstiin: Espanjan sisällissodassa jokainen taistelu, jokainen kuolema vaikuttaa kaikkiin osapuoliin.

Romaanissa Robert Jordan ymmärtää, että hänen tehtävänsä — sillan räjäyttäminen — ei ole vain hänen oma taistelunsa. Se on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa jokaisen valinta vaikuttaa toisiin.

Käyttö nykypäivänä

Nykyään sanontaa käytetään muistuttamaan yhteisvastuusta. Se muistuttaa, että emme voi sulkea silmiämme muiden kärsimykseltä. Olipa kyse sodasta, ympäristökatastrofista tai pandemioista, kellojen soitto muistuttaa meitä yhteenkuuluvuudesta.

Mistä kertoo kirja ‘Kenelle kellot soivat’?

Romaani kertoo Robert Jordanista, nuoresta amerikkalaisesta vapaaehtoisesta, joka liittyy republikaanien sissiyksikköön Espanjan sisällissodassa. Hänen tehtävänään on räjäyttää silta Segovian hyökkäyksen aikana.

Tapahtumat sijoittuvat Sierra de Guadarraman vuorille toukokuun lopussa 1937, ja romaani kattaa vain kolme päivää ja kolme yötä intensiivistä toimintaa. Tiivistunnelmaisuus tekee tarinasta räjähtävän.

Juoni lyhyesti

Robert Jordan saapuu sissiryhmään, jonka johtaja Pablo epäröi tehtävän toteuttamista. Ryhmässä on myös María, nuori nainen, jonka vanhemmat teloitettiin ja joka itse raiskattiin falangistien toimesta sodan alussa. Jordan ja María rakastuvat intensiivisesti lyhyessä ajassa.

Tehtävä osoittautuu monimutkaisemmaksi kuin alunperin suunniteltiin. Pablo on menettänyt uskonsa, ja ryhmän sisäiset jännitteet kasvavat. Lopulta Jordan joutuu tekemään kohtalokkaan päätöksen.

Romaanin ensimmäinen painos oli 75 000 kappaletta hintaan 2,75 dollaria, julkaistu 21. lokakuuta 1940. Wikipedia

Päähenkilöt

• Robert Jordan: Amerikkalainen räjäytysasiantuntija, idealistinen mutta sitoutunut
• María: Nuori nainen, sodan uhri, joka löytää toivon Jordanista
• Pablo: Sissijohtaja, epäilee tehtävää ja vaarantaa ryhmän turvallisuuden
• Anselmo: Vanha sissi, toimii Jordanin oppaana ja moraalisena tukena
• Pilar: Pablon vaimo, vahva naishahmo, johdattaa ryhmää

Kuka on ‘Kenelle kellot soivat’ -kirjan kirjoittaja?

Ernest Hemingway oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista kirjailijoista. Hän syntyi 21. heinäkuuta 1899 Oak Parkissa ja kuoli 2. heinäkuuta 1961 Ketchumissa. Hän voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954.

Ernest Hemingwayn tausta

Hemingway vieraili Espanjassa ensimmäisen kerran vuonna 1923 katsomaan sonninväijelyjä Pamplonassa. Tämä kokemus herätti hänen kiinnostuksensa espanjalaista kulttuuria kohtaan. Myöhemmin hän palasi maahan sotakirjeenvaihtajaksi.

Espanjan sisällissodan aikana Hemingway toimi sotakirjeenvaihtajana North American Newspaper Allianceille (NANA), kirjoittaen 28 kirjeenvaihtoa 13. maaliskuuta 1937 ja 11. toukokuuta 1938 välisenä aikana.

Hemingway tuki lojaaleja toimien Espanjan-demokratian amerikkalaisten ystävien lääkintätoimiston ambulanssikomitean puheenjohtajana.

Muut teokset

Hemingwayn muita tunnettuja teoksia ovat:

• “Vanha ja meri” (1952) — hänen tunnetuin teoksensa
• “Jäähyväiset aseille” (1929) — yksi parhaista sodanvastaisista romaaneista
• “Kun hanhi laulaa” (1937)
• “Viiniä auringossa” (1932)

“Kenelle kellot soivat” on hänen pisin romaaninsa ja monille paras sotakuvauksensa. Literary Hub toteaa, että romaani perustuu Hemingwayn todellisiin kokemuksiin. Lisätietoja Hemingwayn romaanista ja sanonnan alkuperästä löydät osoitteesta Lisatiedot aiheesta extended elamasuomi.fi.

Hemingway kuvasi Espanjan sisällissotaa “Euroopan väistämättömän sodan kenraaliharjoitukseksi” vuonna 1937.

— The Blog Also Rises

Kenelle kellot soivat elokuvassa?

Romaanista tehtiin elokuva vuonna 1943, jonka ohjasi Sam Wood. Elokuva oli aikansa suurimpia tuotantoja ja toi tarinan laajemmalle yleisölle.

Pääroolit

• Gary Cooper: Robert Jordanina — klassinen amerikkalainen sankarirooli
• Ingrid Bergman: Marín roolissa — ruotsalais-norjalainen tähti, joka toi hahmolle syvyyttä
• Akim Tamiroff: Pablona
• Katina Paquin: Pilarina

Ohjaaja ja vuosi

Sam Wood ohjasi elokuvan vuonna 1943. Tuotanto oli Paramount-studion suurhanke, ja se sai useita Oscar-ehdokkuuksia. Elokuva voitti parhaan leikkauksen ja parhaan alkuperäiskappaleen palkinnot.

Elokuvan kesto on noin 130 minuuttia, ja se on kuvattu mustavalkoisena. Se noudattaa melko uskollisesti romaanin juonta, joskin joitain kohtauksia on muokattu Hollywoodin standardien mukaisesti.

Aikajana

Viisi avainvuotta, jotka määrittävät romaanin taustan:

Vahvistetut faktat ja huhut

Tässä osiossa erotellaan, mitä tiedetään varmasti ja mitä on epäselvää.

Lainauksia

No man is an island, entire of itself; every man’s death diminishes me, for I am involved in mankind.

— John Donne, “Devotions upon Emergent Occasions”

Hemingway kuvasi Espanjan sisällissotaa Euroopan väistämättömän sodan kenraaliharjoitukseksi.

— The Blog Also Rises

John Donneen sanoissa kiteytyy koko romaanin teema. Jokainen kuolema koskettaa meitä kaikkia — siksi kellot soivat kaikille, ei vain yhdelle. Hemingway otti tämän ajatuksen ja sijoitti sen sotatodellisuuteen, jossa yksilön kohtalo kietoutuu historian suuriin käännekohtiin.

Suomalaisille lukijoille romaani tarjoaa ikkunan eurooppalaiseen historiaan, joka heijastuu myös Suomen sisällissodan muistoissa. Kysymys siitä, kenelle kellot soivat, on yhtä ajankohtainen nyt kuin 1940-luvulla.

Aiheeseen liittyvää: I Have No Mouth and I Must Scream – Harlan Ellisonin Dystooppinen Mestariteos · Satu Rämö Tinna: Hildur-sarjan viides ja viimeinen dekkari

Usein kysytyt kysymykset